Mitä on itämainen tanssi?

Lue lisää itämaisesta tanssista

Itämaista tanssia, siis arabimaiden, lähinnä Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan maiden, kansantansseja ja naisten soolotanssia on tanssittu dokumentoidusti (tekstit, piirustukset, maalaukset) ainakin 5000 vuotta. Se on alkuperämaissaan osa elämää, pieni juhlahetki arjen keskellä. Kaikki tanssivat, niin miehet kuin naisetkin.

Länsimaisten matkailijoiden tietoisuuteen itämainen tanssi tuli ensi kerran 1800-luvun loppupuolella. Amerikkalaiset ja eurooppalaiset matkailijat näkivät tanssiesityksiä, jotka olivat heistä ihmeen kauniita, hämmentäviä, rumia tai vulgäärejä katsojasta riippuen.

Tähän aikaan naiset länsimaissa käyttivät korsetteja, joten vapaasti liikkuva tanssijattaren keskivartalo oli ennennäkemätön monille miehille. Vatsan ja lantion hämmästyttävän liikkumisen vuoksi tanssia alettiin lännessä nimittää vatsatanssiksi (la danse du ventre, bauchtantz jne).

Itämaisen tanssin alkuperäisalueilla tanssia kutsutaan nimellä raqs sharki eli idän tanssi tai raqs baladi eli kotimaan tanssi.

Suomessa itämaisen tanssin harrastus alkoi 1970-luvulla. Nykyisin itämainen tanssi on levinnyt koko Suomeen, ja sitä harrastavat kymmenet tuhannet naiset. Suomessa on useita itämaisen tanssin ammattiopettajia,
jotka ovat kouluttautuneet monipuolisesti sekä kotimaassa että ulkomailla.

Yksi itämaisen tanssin suureen suosioon vaikuttanut syy Suomessa on sen dokumentoidusti suotuisa vaikutus selkäkipuihin. Vielä suurempi syy on rytmikkään musiikin ja kauniiden liikkeiden lumovoima, unohtamatta tanssin avaamaa näkymää arabimaiden rikkaaseen kulttuuriin.

Valtakunnallinen harrastajien yhdistys Seitsemän Hunnun Tanssi ry. toimii Jyväskylässä ja sillä on reilu 500 jäsentä. Lisäksi useita paikallisyhdistyksiä on perustettu eri puolille maata.